minusta ei jää jälkiä

Mä oon ihan hukassa. Paino menee tasasesti ylösalas vaikka syön vähemmän ku pitkään aikaan...

Välillä tuntuu, että kaikki on hyvin ja ihanaa ja mahtavaa.

Mut se ei oo totta, paino on pakko saada alas, en kehtaa näyttäytyä missään, ja jos joskus saan sanottua D:lle,

olis kiva ettei se joutuis menenmään oksentamaan.

Maanantaina viilsin ekaa kertaa ranteen sisäpuolelle, rauhoitti kummasti tuo veren näkeminen...

Mun isotäti kuoli viime tiistaina. Se oli vasta 53 tai jotain. En oikeen vieläkään tajua, etten nää sitä enää, se oli niin ihana ja lämmin ihminen. Elin nyt mulla ei oo sitten kahden vuoden aikana kuollut isomummo, mummu, pappa ja isotäti. Ja sitä ennen kaikki muutkin isovanhemmat. En mä siis mitenkään erityisen läheinen oo niiden kanssa ollut, mut silti on jotenkin kauheen tyhjä olo.

Ainoa hyvä puoli tässä on se, ettei erityisemmin tee mieli syödä, eikä sitä tarvi selitellä...

Liikkumisetkin on mennyt nyt hyvin, vatsalihaksia teen väh. 200 vähintään joka toinen päivä, taivoitteena olis kylläkin joka päivä, punnerruksia kertyy, ja arkiliikuntaa, pitäis vaan saada vielä reisille jotain, ne ku on mun pahin onglema...

eli nämä kaksi tässä ovat kuvia musta, mutta oikeasti mun reidet on kyllä pahemmat. Ja en oikeasti käytä hameita, kävin vaan läpi vaatekaapin sisältöä...

ja tässä taas on tavoite, jonka aion saavuttaa:)

thinspoa:)

sori melko lyhyt, mutta nyt on aika kiire lähteä täältä pois ennenku joku tulee kotiin...





two zero one one

Siinähän se uusivuosi meni niinku enneki, J oli meillä yötä, ammuin pikkuveljen kanssa pikkupaukkuja ja söin ihan helvetisti. Mutta nyt se ei haittaa otan loppu loman kevyemmin. Koulun alettua pääsee eroon lounaastakin:)

Keskiyön aikaan oli aika hyvät raketit, ottaen huomioon kuinka pieni ja kämänen tää paikka on... Koira pelkää niitä ihan kauheesti, enkä mäkään kauheesti tykkää. Turhaa saastetta.

Mutta, uudenvuoden lupauksia:

-Laihdun tänä vuonna 5-10kg, mielummin enemmän, mutten laita supertavoitteita, koska en voi olla kauaa syömättä, kun äiti kyttää koko ajan olan takana, samasta syystä en voi oksentaakaan(yksin ollessa oon yrittänyt, en tajua miksen pysty siihen...)

-En valita. Valitan ihan liikaa, en tajua miks kaverit jaksaa olla mun kanssa...

-nää perus oon kiltimpi liikun enemmän blaablaa

Uusi vuosi, uudet kujeet!

ps. Äiti. Sanot yhtä ja teet toista: "Joo oon tyyyväinen tässä painossa, en kullä haluais laihtua yhtään enempää", ja mitä löydän sulta, laihdutuskirjoja, syöt taas eimitään ja lenkkeilet paljon. Eikö yksi ihminen riittäisi yhdessä perheessä? Tekee mieli itkeä ja huutaa. Kuolla. En kuitenkaa tee mitään näistä. Pelkuri. Itkupilli.

Joulu.

Ei mikään lempijuhla. Lokakuusta asti on ällöttänyt kaikki se ruoka.

Jouluruoka on tunkkaista, rasvaista, ällöttävää.

Arvatkaa paljonko söin ihan liikaa.

Ällöttävä olo, enkä nykysin liikukkan ollenkaan. Söin suklaatakin, vaikka suoraan sanottuna vihaan sitä. Hyi.

Muttamutta, vähän iloisempaa tekstiä, leikkasin tänään(kampaajalla) otsahiukset.

Yllättävän hyvältä näyttää. Jos unohtaa kasvot.



kymppilinja(tai ei ihan)

• käyttäytyminen 9
• äikkä 9
• englanti 9
• ruotsi 7
• matikka 8
• maantieto 9
• kemia 9
• terveystieto 9
• uskonto 8
• historia 9
• musiikki 8
• kuvis 9
• käsityö 7
• liikunta 8
• köksä 8

Juu, eka aattelin et toihan on ihan hyvä(vaikka keskiarvo onkin nyt 8,3 ja viimeks 8,9), liikuntaakin pidin ihan hyvänä, ku ope sano meille et kasiinki pitää tehdä töitä. Kai mä silti voisin ysiä yrittää, ei olis hankalaa, oon vaan laiskistunu...



ps. TV:stä: Pakko-oireiset potilaat, Dieetit vaihtoon ja Simpsonit tulee katottua joka kerta, suosittelen!

always be positive

Oon päättänyt pysyä myönteisenä. Sen huomaa, että se auttaa, esim. jos olen masentunut ja angstinen, ruokaa menee ihan liikaa, mutta hyväntuulisena(niinkun tänään, johtuu kai siitä ku sain sairaslomaa lääkäriltä, käyn huomenna vaan hakemassa todistuksen koulusta, laitan tänne sitten arvosanat), ei oo edes nälkä.

Ja eikö optimistit pääse varmemmin tavoitteisiinsa? Ainakin luin jostain niin, toivottavasti toimii mulla.

Eli ajattelen liikkumisen huvina, yritän olla haukkumatta itseäni(+katson thinspauskuvia 'tollanen susta tulee kun jaksat yrittää', enkä 'susta ei tuu ikinä tollasta senkin läski possu' tyylillä), ja yritän muutenkin olla paremmalla tuulella, koska nyt kaverit ihmettelee miks oon tällanen ja kiinnittää huomiota kauheesti siihen mitä teen ja syön

+lopuksi pari kuvaa, hope u like them:)

kattokaa noita reisiä, jos mäkin saan tollaset?

fädäriminä

Kävin Jiin+ sen siskon ja äidin kanssa Hesassa koulun jälkeen. Aattelin että hyvä, voin olla siellä syömättä. Paskat, J pakotti mut syömään hesen kana-aterian. Ja kotona vielä Saarioisten tonnikalapizza(400kcal hyi vittu yritätsä tulla rantapalloks tai jotain?). Tekee mieli oksentaa.

Koulussaki piti olla uintia, yritin olla mahdollisimman näkymätön, mutta siinähän yks tulee sanomaan: * miten sä voit olla noin laiha syö jotain päläpäläpää...

Laiha. Minä. Haista paska.

ps. Ihanaa, suntuu että toinen silmä on tulehtumassa, vihaan uimahalleja.